Anna ja hänen äitinsä olivat yksin kotona kun äkkiä ovikello soi. "Se lienee Jenny Binks", äiti sanoi. "Hän on sanonut pistäytyvän tänne joskus iltapäivällä." "Lähden pihalle" tyttö sanoi ja meni nopeasti takaovesta ulos. Anna ei pitänyt Jenny Binksistä. Kaikki tiesivät, että Jenny Binks oli korttelin pahin juorukello.
Binks ei ollut tullut kuin kynnyksen yli, kun hän alkoi päivitellä. "Koronavirus sotkee elämäämme", Binks aloitti lörpöttelynsä. "Ei voi matkustaa, eikä mennä tapaamaan muita ihmisiä. Kaupoissa ei ole ruokaa. En saa edes mennä testaamaan, olenko saanut tartunnan vai ei. Mieheni työpaikka on suljettu, joten joudun olemaan hänen kansaan kaiket päivät, eikä hän tee muuta kuin istua sohvassa kiroilemassa. Jos tämä vielä jatkuu tulen hulluksi."
"Tilanne voi kestää kauan" Annan äiti vastasi ankarasti. "Virukselle ei ole rokotetta, eikä ihmisillä on sille vastustuskykyä. Tartunta voi leviää siihen asti, kun jäljellä on vain ne ihmiset, joilla on immunitettia. Siksi on otettava vastuutta, jottei tartunta leviää nopeammin kuin yhteiskunta voi käsitellä. Sinun ei edes pitäisi olla täällä. Jos sinulla on tartuntaa, voit levittää sitä koko alueelle. Sinun on parasta mennä suoraan kotiin."
"Pötyä! En häivy, kunnes olen sanonut kaiken, jota minulla on sanottavana. Minulla ei ole tartuntaa. Luuletko etten voi tuntea, olenko terve vai ei?"
"Voit olla sairas, vaikka et tiedä siitä. Tartunnalla on vähintään kaksikymmenen päivän inkubaatioaikaa."
"Sanotaan myös, että virus on tarttuva, vasta kun oireet olivat alkaneet", sanoi Binks.
"Mistä tiedät, minkälaisilta oireet tuntuvat?" Annan äiti kuittasi. "Se vaikuttaa erilaisesti joka ihmiseen. Jotkut saavat vain lieviä oireita, kun taas muut tulevat vakaviksi sairaiksi. Ehkä et tunnista oireesi. Voit luulla kärsiväsi jostain muusta, kuin siitepölyallergiasta tai tavallisesta vilustuksesta."
"Kyllä tunnen tultuani vakavaksi sairaaksi, mutta nyt saat kuulla jotakin. Tiedät hyvin siitä perheestä, joka asuu ensimäisessä kerroksessa, kulmaa-asunnossa. Mitä heidän nimensä nyt on? Se on yhdentekevää, mutta eilen heillä oli jättibileet. Siellä on oltava olleet vähintään 40 henkilöä. Eiköhän se on epävastuun huippu? Kokoontua nyt niinä suurina joukkoina ja mitä hirveää meteliä he pitivät."
"Oletko aivan varma? En kuullut mitään meteliä tai mekastamista muka niistä bileistä."
"Sitten olet kuuro. Ehkä sinulla on syytä pestä korvasi kunnolla saippualla ja vedellä."
Nyt Annan äiti suuttui toden teolla. Hän oli saanut tarpeekseen tuosta säälivästä juorukellosta. "Nyt riittää! Tulla nyt mekastamaan ja valehtelemaan, eikä sinulla ole edes oikeaa asiaa, vaan tulet tänne häiritsemään meitä epäasianmukaisilla, tyhjänpäiväisillä syytöksilläsi. Mene tiehesi heti paikalla, äläkä tule takaisin ennen kuin olet varttunut aikuiseksi." Niine sanoineen Annan äiti alkoi patistella Binksiä ovea kohti heiluttamalla käsiään. Binks perääntyi vastahakoisesti raivoisan naisen tieltä ja katosi vihdoin ovesta ulos.
Kun Binks pamautti oven kiinni perässään, Anna tuli sisään ja kysyi "Onko hän jo lähtenyt?" "On", vastasi äiti. "Onpa mahdoton äkäpussi! Älytön ääliö! Kävellä nyt huvikseen tuvasta tupaan levittämässä virusta vain sen takia, että haluaa juoruta."